Diese Seite ist auf Finnisch
Molanderin sukuvaakuna
Kuka minä olen
Olen jo asunut yli 20 vuotta Saksassa, olen naimisissa ja yhden tytön äiti. Perheeseemme kuuluvat myös koira, kääpiöhamsteri, kaksi kania ja vuonohevonen. Kotoisin olen Oulun eteläpuolelta Rantalakeuden laajoilta niityiltä.
Suomessa olen saanut nuorisotyöntekijän koulutuksen ja niitä hommia olenkin sitten täällä tehnyt. Tällä hetkellä olen kotiäiti ja energiahoitaja / eläinkommunikaattori.
Maaliskuussa 2006 ostin vuonohevoseni, joka osoittautui aika kovaksi palaksi. Mutta juuri sen vuoksi olen nyt tässä ja hoidan hevosia reikillä !
Reiki master-asteen sain syyskuussa 2008.
Käytän paljon myös telepaattista kommunikaatiota ja teenkin paljon esim. valokuvan perusteella näitä juttuja.
Myös etäparantaminen kuuluu osana työhöni.
Asiakaskuntani on hyvin laajalta alalta: Saksasta, Suomesta, Sveitsistä, Itävallasta, Islannista, Kreikasta ja Skotlannista.
5.4.2012
Tämä artikkelini ilmestyi
Vuonohevosuutiset 3/2008-lehdessä Suomessa:
Minuun saa yhteyden joko käyttämällä "Kontakt"- sivua tai sitten sähköpostilla ( reiki2008(a)t-online.de ) oder puhelimitse +49 173 93 89 822
Merja
Keväällä -09 toteutui pitkäaikainen unelmani, Wale watching, Teneriffalla
Yht'äkkiä meren syvyydestä ilmestyi veneemme vierelle hyvin hiljaa kaksi majesteettista valasta, kokemus on sanoinkuvaamaton , enkä pystynyt / halunnut näitä valaita edes valokuvata.
Asiakkaiden kertomuksia:
Ostin kuvankauniin tammani valokuvan perusteella. Tapasin tamman vasta, kun se tuotiin tallimme pihaan. Alusta saakka oli selvää, että olen hankkiutunut haasteelliseen tilanteeseen, mutta ei minulla ollut vielä aavistustakaan, mihin kaikkeen päätyisin tämän hevosen kanssa.
Tamma oli hyvin, hyvin erikoislaatuinen, ja se käyttäytyi kovin epähevosmaisesti- tai jälkeenpäin ajatellen ehkä hyvin primitiivisesti. Koulutus ei tuntunut etenevän, ja aina kun kuvittelin tamman oppineen yhden asian, se seuraavalla kerralla oli sen jo autuaasti unohtanut. Tamma ei myöskään oikein hyvin selviytynyt hevoslaumassa, ja joutui sitten tarhailemaan yksinään. Ajattelin jo myyväni koko otuksen.
Sain käsiini Merjan sähköpostin, ja olin häneen yhteydessä. Merja "jutteli" tammani kanssa, ja sain häneltä vahvistusta omiin epäilyihini, sekä myös ihan uutta tietoa ja uutta ajateltavaa sen suhteen, miten olin itse tammaani kohdellut. Teimme hevosen kanssa sopimuksen yrittää tietty ajanjakso löytää yhteinen sävel.
Vuoden kuluttua tilanne olikin jo ihan erilainen. Olimme päässeet tamman kanssa yhteisymmärrykseen, ja olin oppinut tuntemaan tammaani paremmin. Oppiminenkin sujui, niin maastakäsin kuin selästä (meillä molemmilla). Sitten tulikin yhtäkkinen romahdus. Fyysinen syy löytyi hormoneista, mutta varmuudeksi otin vielä yhteyttä Merjaankin. Tammalla oli työuupumus, ja se sai lomaa.
"Romahduksesta" selvittiin tällä kertaa nopeasti, loma ja hormonihäiriön hoito auttoivat ja tamma palasi töihin- aika tavalla muuttuneena. Kiireinen ja hätäilevä tamma olikin nyt suhteellisen rauhallinen ja erittäin toimiva, herkkä, kaunis draamakuningatar :)
Sanomattakin lienee selvää, että enää ei maailmasta löydy sellaista rahasummaa, jolla tamman minulta voisi ostaa :) Ilman Merjaa olisin luultavasti hetken aikaa jaksanut työstää tamman kanssa, ja todennut sen sitten itselleni liian vaikeaksi ja myynyt eteenpäin- tamman luonne huomioiden siitä olisi hyvinkin voinut tulla kiertolainen...
(Teea, joulukuussa 2009)
© Merja Molander-Wichert
nach oben